𝔇𝔲𝔠 𝔊𝔯𝔞𝔳𝔦𝔱𝔢 "Vito"3 Star Prospect
⥽ VH22-211-0003
⥽ s. 13.01.2022, 6v, Latvia oma ikääntyminen ⥽ Spanish-norman, ori ⥽ Ruunikonkimo, kasvaa yhä n. 178-180 cm ⥽ om. Ilona (VRL-13369) ⥽ kasv. Ilona (VRL-13369) ⥽ Alta escuela, noviisi & ko. helppo C ⥽ Historialliset lajit & kouluratsastus |
01/2022 3 Star Prospect
Tulossa
Tulee kun kasvaa!
i. Duc Univers |
ii. Duc Obscur |
iii. Duc Noir EVM |
iie. Rosella EVM |
||
ie. Galaxia IV |
iei. Universo EVM |
|
iee. Doncella Tibio EVM |
||
e. Alegre’s Reina |
ei. Duke Bee |
eii. Thunder Maker EVM |
eie. Missy Alexandria EVM |
||
ee. Kleõpatra |
eei. Farao EVM |
|
eee. Cindrella EVM |
i. Duc Univers ruunikonkimo 174 cm korkea jätti, kantaa ylpeänä Dzelzainin linnan ensimmäisen spanish norman-kasvatin kruunua. Se ei yltänyt ikinä oikein vanhempiensa tasolle suorituksissaan, ja kantakirjaankin ori pääsi räpistellen kolmospalkinnolle, minkä takia "Uno" on jäänyt valitettavan unohduksiin jalostusrintamalla. Ratsuna se on kuitenkin hieno ja tyypikäs barokki, Maestro Steed-laatalla palkittu körmyniska, jonka eläväisissä liikkeissä saa kuvitella itsensä kuningas Arthurin hoviin.
|
ii. Duc Obscur oli Dzelzainin linnan kruununjalokivi: yönmusta 178 cm korkea jättiori on ansaitustikin oikea omistajansa silmäterä, sillä PKK-näyttelyistä se on kerännyt kaikki mahdolliset aikuisajan sertit, se on kantakirjattu ja palkittu VHRY:n Journeyman Steed-palkinnolla, jääden vain pisteen päähän Maestro Steedin kultaplakaatista. Duke on hyvätapainen ja koulutettu ns. tappiin asti eli caprioleen saakka.
iii. Duc Noir oli Duken tapaan 178 cm korkea pikimusta spanish norman-ori, jonka ainoa ero poikaansa on Duken lyhyet sukat ja ristimäinen tähti - Duc Noirilla ei ole merkkejä lainkaan. Ori on rohkea ja rehti haute ecole-tason ratsu, joka on kiertänyt pitkin Eurooppaa esiintymässä. Jälkeläisiä sillä on vain muutamia, mutta kaikki isänsä tasoisia kouluratsuja. |
iie. Rosella ei jätä ketään kylmäksi: tämä 170 cm korkea ruunikonkimo spanish norman-tamma tiedetään tammamaisen kipakasta ja tulenpalavaisesta luonteestaan. Ilkeä se ei ole, mutta persoonana Rosella on suuri eikä se antanut esimerkiksi aivan kenen tahansa koskea itseensä. Koulutustasoltaan upea harmaaharja on vaativa A, ja vaikkei kapasiteetti moderneilla kentillä riittänyt pidemmälle niin kotioloissa myös korkean tason tehtävät passageen saakka sujuivat. Kaikki Rosellan varsat ovat emänsä tapaan kouluratsuja.
ie. Galaxia IV oli yksi Dzelzainin linnan kantatammoista: kaunis ruunivoikonkimo hamppuharja tuli tunnetuksi jämptistä mutta pohjimmiltaan kovin lempeästä luonteesta. Säkäkorkeutta Gaialla oli 164 cm, mutta vanhoina päivinään se toimi silti myös omistajansa Vitaliyan pienten sukulaislasten harjoitusratsuna vaikkei mikään poni ollutkaan. Näyttely- ja laatuarvostelumenestystäkin kerryttänyt tamma ehti jättämään Duc Universin lisäksi neljä varsaa, ennen kuin 24 vuotiaana nukkui lopetuksen kautta pois pahan lordoosin riuduttamana.
iei. Universo oli suurikokoinen ja komea kouluhevonen espanjalaisella, tulisella tempperamentilla varustettuna. Papurikkokuvioinen kimo onkin ollut varsin hyvä periyttämään mahtipontisten liikkeidensä lisäksi myöskin luonnettaan. Universo on kisannut vaativa A-luokissa, mutta kotiharjoituksissa siltä on sujunut jo Intermediatenkin liikkeet.
iee. Doncella Tibio oli väriltään syvä ja kaunis ruunivoikko, rakenteeltaankin se kiinnittää huomiota syvien ja kaarevien linjojensa ansiosta: kyömy pää vain lisää tamman aristokraattisuutta. Doncella ei ole kisannut pikkukisoja suuremmissa tapahtumissa, mutta harrasteratsun ominaisuudet sillä on kohdallaan varsinkin hyvän luonteen ansiosta.
ie. Galaxia IV oli yksi Dzelzainin linnan kantatammoista: kaunis ruunivoikonkimo hamppuharja tuli tunnetuksi jämptistä mutta pohjimmiltaan kovin lempeästä luonteesta. Säkäkorkeutta Gaialla oli 164 cm, mutta vanhoina päivinään se toimi silti myös omistajansa Vitaliyan pienten sukulaislasten harjoitusratsuna vaikkei mikään poni ollutkaan. Näyttely- ja laatuarvostelumenestystäkin kerryttänyt tamma ehti jättämään Duc Universin lisäksi neljä varsaa, ennen kuin 24 vuotiaana nukkui lopetuksen kautta pois pahan lordoosin riuduttamana.
iei. Universo oli suurikokoinen ja komea kouluhevonen espanjalaisella, tulisella tempperamentilla varustettuna. Papurikkokuvioinen kimo onkin ollut varsin hyvä periyttämään mahtipontisten liikkeidensä lisäksi myöskin luonnettaan. Universo on kisannut vaativa A-luokissa, mutta kotiharjoituksissa siltä on sujunut jo Intermediatenkin liikkeet.
iee. Doncella Tibio oli väriltään syvä ja kaunis ruunivoikko, rakenteeltaankin se kiinnittää huomiota syvien ja kaarevien linjojensa ansiosta: kyömy pää vain lisää tamman aristokraattisuutta. Doncella ei ole kisannut pikkukisoja suuremmissa tapahtumissa, mutta harrasteratsun ominaisuudet sillä on kohdallaan varsinkin hyvän luonteen ansiosta.
e. Alegre's Reina oli Aada-Ilona Lavin toinen oma hevonen ja hyvin diivamainen sellainen. Palvelusväen kesken Reina oli 163 cm korkea ruunikonkimo puhdasverinen PRE-tamma. Luonteltaan vaativa tamma oli upea ratsastaa ja haute ecole-painotteinen tamma pääsi caprioleen saakka. Tamma siirtyi suhteellisen myöhäisellä iällä ansaitulle eläkeelle ja jalostushommiin noin 17-vuotiaana, kun esikoisvarsa "Vito" syntyi tamman ollessa jo 16-vuotias.
|
ei. Duke Bee on Espanjassa syntynyt, Marie Sánchezin kasvattama kimo ori. Säkäkorkeutta Dukelta löytyi 160 cm, ja vaikka se oli sinänsä pienikokoinen verrattuna sukunsa muihin hevosiin niin komeat ja lennokkaat liikkeet siivittivät sen aina Grand Prix-luokkiin saakka. Ori myytiin myöhemmin Saksaan, mutta tietämättömistä syistä se laitettiin eteenpäin. Nykyisin Duke asustaa Alegren myyntitallilla.
eii. Thunder Maker on 165 cm korkea mustankimo ori, joka säväyttää lähestulkoon täysin mustilla jouhillaan ja tasaisella papurikkokuvoinnilla. Thunder on syntynyt yllättäen Briteissä (mikä selittääkin hieman "vääränkielisen" nimen), missä se kisasi hienosti Intermediate-tason luokissa. Kisauransa päätyttyä orille riitti tammoja, ja useammankin kuin kerran tämä herra vieraili myöskin Espanjalaisilla talleilla. Duke Bee onkin vain yksi monista Thunderin menestyneistä kouluvarsoista.
eie. Missy Alexandria oli tappurainen, Espanjassa asuva punaruunikko tamma jolta löyty säkää 163 cm. Tamma kisasi aina 8-vuotiaaksi saakka Intermediate-luokissa päättäen uransa voittoon, ja siitä odotettiin hyvää jalostushevosta. Valitettavaa olikin kun Alexandria kuoli alle vuosi ensimmäisen varsansa, Duke Been syntymän jälkeen; suolenkiertymä-ähky vei tamman vasta 10-vuotiaana.
ee. Kleõpatra on myöskin alkujaan Espanjasta kotoisin, Macfelbyn siittolan kasvatti. Säkäkorkeutta kimolta tammalta löytyy 165 cm. Kleõpatra on virallisesti koulupainotteinen ja kisaa helpossa A:ssa, mutta kapasiteettia löytyy myöskin esteille: kamalan moni muu andalusialainen ei tietääkseni hyppää 120 cm ratoja! Korkeus tuntuu huimalta liioittelulta, mutta tammasta löytyy myöskin hyppyvideoita jotka puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä Reina on Kleõpatran ainoa varsa, mutta tuskin viimeinen.
eei. Farao tuo huimat 168 cm korkea kimo ori, tunnetaan yhä Macfelbyn tallin tulisieluna. Kipakkana ja helposti kuumenevana hevosena se ei ole aivan jokaisen käsiteltävissä, mutta taitavan ratsastajan kanssa Farao löysi tiensä vaativaa A:ta kisaamaan. Luonteensa ansiosta ori on hyvin näyttävä ja pöyhkeä niin koulukentillä kuin vapaudessakin, ja tätä ominaisuutta se on periyttänyt myös varsoilleen -kuten myöskin valitettavasti hieman hankaa luonnettaankin.
eee. Cinderella ei kovan luokan koulusuvustaan huolimatta käynyt itse kilpakentillä, mutta se on silti periyttänyt monia taidokkaita kouluhevosia. Kimo. 164 cm korkea tamma oli hyvin lempeä luonteeltaan ja todella hyvä emätamma, kantakirjaankin se pääsi II palkinnolla. Kleõpatra on Cinderellan varsoista kolmas ja ensimmäinen tammavarsa.
eii. Thunder Maker on 165 cm korkea mustankimo ori, joka säväyttää lähestulkoon täysin mustilla jouhillaan ja tasaisella papurikkokuvoinnilla. Thunder on syntynyt yllättäen Briteissä (mikä selittääkin hieman "vääränkielisen" nimen), missä se kisasi hienosti Intermediate-tason luokissa. Kisauransa päätyttyä orille riitti tammoja, ja useammankin kuin kerran tämä herra vieraili myöskin Espanjalaisilla talleilla. Duke Bee onkin vain yksi monista Thunderin menestyneistä kouluvarsoista.
eie. Missy Alexandria oli tappurainen, Espanjassa asuva punaruunikko tamma jolta löyty säkää 163 cm. Tamma kisasi aina 8-vuotiaaksi saakka Intermediate-luokissa päättäen uransa voittoon, ja siitä odotettiin hyvää jalostushevosta. Valitettavaa olikin kun Alexandria kuoli alle vuosi ensimmäisen varsansa, Duke Been syntymän jälkeen; suolenkiertymä-ähky vei tamman vasta 10-vuotiaana.
ee. Kleõpatra on myöskin alkujaan Espanjasta kotoisin, Macfelbyn siittolan kasvatti. Säkäkorkeutta kimolta tammalta löytyy 165 cm. Kleõpatra on virallisesti koulupainotteinen ja kisaa helpossa A:ssa, mutta kapasiteettia löytyy myöskin esteille: kamalan moni muu andalusialainen ei tietääkseni hyppää 120 cm ratoja! Korkeus tuntuu huimalta liioittelulta, mutta tammasta löytyy myöskin hyppyvideoita jotka puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä Reina on Kleõpatran ainoa varsa, mutta tuskin viimeinen.
eei. Farao tuo huimat 168 cm korkea kimo ori, tunnetaan yhä Macfelbyn tallin tulisieluna. Kipakkana ja helposti kuumenevana hevosena se ei ole aivan jokaisen käsiteltävissä, mutta taitavan ratsastajan kanssa Farao löysi tiensä vaativaa A:ta kisaamaan. Luonteensa ansiosta ori on hyvin näyttävä ja pöyhkeä niin koulukentillä kuin vapaudessakin, ja tätä ominaisuutta se on periyttänyt myös varsoilleen -kuten myöskin valitettavasti hieman hankaa luonnettaankin.
eee. Cinderella ei kovan luokan koulusuvustaan huolimatta käynyt itse kilpakentillä, mutta se on silti periyttänyt monia taidokkaita kouluhevosia. Kimo. 164 cm korkea tamma oli hyvin lempeä luonteeltaan ja todella hyvä emätamma, kantakirjaankin se pääsi II palkinnolla. Kleõpatra on Cinderellan varsoista kolmas ja ensimmäinen tammavarsa.
Kilpailut
KRJ • 00 kilpailua: 00 sijoitusta, 00 voittoa
|
VHRY • 00 kilpailua: 00 sijoitusta, 00 voittoa • VHRY-CUP • 0p.
|
Näyttelyt
Turnajaiset Kärpässuolla (476 sanaa)
Lyhyt alkukatsaus.
Matka Maxin kanssa Suomeen turnajaisten perässä oli sujunut jännittävästi, mutta omasta mielestä kohtalaisen leppoisasti. En jännittänyt tai stressannut tai ollut erityisen ahdistinut matkan aikana. Hieman oli vaikeaa keksiä jutun aihetta, vaikka luulisi että puheenaiheita riittäisi. Milloin viimeksi olisimme matkanneet kahden kesken tai jutelleet kunnolla. Joka tapauksessa nautin joka hetkestä ja siitä, miten rennosti Vito suhtautui matkusteluun. Orissa oli selkeää Duc- verta.
Toinen upea punainen Duc- verilinjan ylhäinen matkalainen oli Ruben. Ruunikko söi matkaeväitä kaikessa rauhassa, mutta satunnaisesti muistutti veriveljelleen kuka määrää heinien määrästä matkan aikana. Vito tuuppautui olemaan liian ahne, että hienotunteisesti yritti nipistää vanhemmalta kruununperijältä lisäheiniä. Luimimista ja turpaan näpyttelyä pahempaa pojat eivät harrastaneet matkan aikana, vaikka yksi kova kolaus kuului. Onneksi sen pystyi nopeasti tarkistamaan kameroista, ettei Ruben tai Vito jäänyt etujalasta mistään kiinni. Puolestaan Manon otti koko matkan rauhallisesti eikä välittänyt poikien painimisesta.
Perille päästyä Keski-Suomeen, Kärpässuon oikein mukavalle ja kotoisalle tallille, ori pääsi kokeilemaan omia rajojaan. Vito kuohui kunnolla nuoren orin kaltaista äijäenergiaa liikkeellisesti kuin äänessä, että varustamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään Viton osalta. Ruben oli tarpeeksi maailmaa nähnyt, ettei pikkutallin piha sitä hätkähtänyt ollenkaan. Ilonalla oli hieman haastetta pidellä lähes pari metristä oria, joka tahtoi tutkia joka nurkan ja tehdä tuttavuutta mahdollisimman monen tamman kanssa. Saati orien ja ruunien.
"NYT, Vito, on hyvä ja alkaa käyttäytyä", Ilona tuhisi ja nousi ripeästi orin selkään, kun Max yritti roikkua jalustimessa. Ilona otti kapsoni ohjasta enemmän tuntumaa käteen, kun epämääräisesti kimoutunut ruunikko alkoi esittämään terre á terre kaltaista liikettä. Nimenomaan kaltaista, tässä oli harmonia ja tasapaino kaukana.
"Nyt on kokoa ja näyttävyyttä", harmaahiuksinen mies kehui kentän laidalta ja seurasi Ilonan verryttelyä. Vito keräsi enemmän kierroksia kaiken rekvisiitan nähdessä ja eteni kaula kaarella sekä etujalat huitoivat ilmaa alle. Hiekasta puhumattakaan, kun ori kuopi maata energiapärinöissä. Ilona huokaisi syvään, sillä nyt oltiin uudestaan lähtöruudussa uuden hevosen kanssa. Onneksi mieltä lämmitti idea mihin saakka Reinan, Unon ja Rubenin kanssa ollaan päästy. Niin päästään tämän hätähousun kanssa.
"Vielä niin nuori ja innokas", Ilona hymyili ja yritti pysyä rentona Viton selässä, kun ori tarjoi kaikkea mahdollista piaffesta koulukäyntiin. Vito reagoi isosti ja näyttävästi asenteella: go big or go home.
“Duc- linjan oreja?”, harmaahiuksinen kysyi tietyn virneen kanssa. Ilona yritti hakea ympyrällä vähän rentoutta hevoseen myöntäämällä enemmän kapsoni ohjasta, mutta turhaan.
“Kyllä. Saanen kysyä, kuka kysyy?”, Ilona iski silmää ja viimein Vito pysähtyi kevyellä reisien puristuksella. Nyt se akka ei anna mun liikkua, kun selkä ei pääse liikkumaan- Vito ajatteli ja katseli maisemia päästäen komea hirnahduksen.
“Klaus Tuura, Hoffrénin kasvatit erottaa selkeästi”, Tuura hymyili ja Ilona hymyili takaisin.
“Ilona Lavi. Hauska tavata”, Ilona vastasi ja alkoi valmistautua omaan vuoroon. Nyt ei ainakaan olisi paineita esittää hevonen Tuuran edessä. Ties mitä Iivarille kertoisi, mikäli olisivat tuttuja keskenään. Tuskin mitään, Ilona lohdutti itseään, sillä kuka nyt ei tietäisi Duc- linjan oreja. Ilona rentoutui joka solua myöten sanottua mielessään miehen nimen. Iivari. Nyt olisi aika keskittyä rataan eikä vain haikailla miehen perään.
Lyhyt alkukatsaus.
Matka Maxin kanssa Suomeen turnajaisten perässä oli sujunut jännittävästi, mutta omasta mielestä kohtalaisen leppoisasti. En jännittänyt tai stressannut tai ollut erityisen ahdistinut matkan aikana. Hieman oli vaikeaa keksiä jutun aihetta, vaikka luulisi että puheenaiheita riittäisi. Milloin viimeksi olisimme matkanneet kahden kesken tai jutelleet kunnolla. Joka tapauksessa nautin joka hetkestä ja siitä, miten rennosti Vito suhtautui matkusteluun. Orissa oli selkeää Duc- verta.
Toinen upea punainen Duc- verilinjan ylhäinen matkalainen oli Ruben. Ruunikko söi matkaeväitä kaikessa rauhassa, mutta satunnaisesti muistutti veriveljelleen kuka määrää heinien määrästä matkan aikana. Vito tuuppautui olemaan liian ahne, että hienotunteisesti yritti nipistää vanhemmalta kruununperijältä lisäheiniä. Luimimista ja turpaan näpyttelyä pahempaa pojat eivät harrastaneet matkan aikana, vaikka yksi kova kolaus kuului. Onneksi sen pystyi nopeasti tarkistamaan kameroista, ettei Ruben tai Vito jäänyt etujalasta mistään kiinni. Puolestaan Manon otti koko matkan rauhallisesti eikä välittänyt poikien painimisesta.
Perille päästyä Keski-Suomeen, Kärpässuon oikein mukavalle ja kotoisalle tallille, ori pääsi kokeilemaan omia rajojaan. Vito kuohui kunnolla nuoren orin kaltaista äijäenergiaa liikkeellisesti kuin äänessä, että varustamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään Viton osalta. Ruben oli tarpeeksi maailmaa nähnyt, ettei pikkutallin piha sitä hätkähtänyt ollenkaan. Ilonalla oli hieman haastetta pidellä lähes pari metristä oria, joka tahtoi tutkia joka nurkan ja tehdä tuttavuutta mahdollisimman monen tamman kanssa. Saati orien ja ruunien.
"NYT, Vito, on hyvä ja alkaa käyttäytyä", Ilona tuhisi ja nousi ripeästi orin selkään, kun Max yritti roikkua jalustimessa. Ilona otti kapsoni ohjasta enemmän tuntumaa käteen, kun epämääräisesti kimoutunut ruunikko alkoi esittämään terre á terre kaltaista liikettä. Nimenomaan kaltaista, tässä oli harmonia ja tasapaino kaukana.
"Nyt on kokoa ja näyttävyyttä", harmaahiuksinen mies kehui kentän laidalta ja seurasi Ilonan verryttelyä. Vito keräsi enemmän kierroksia kaiken rekvisiitan nähdessä ja eteni kaula kaarella sekä etujalat huitoivat ilmaa alle. Hiekasta puhumattakaan, kun ori kuopi maata energiapärinöissä. Ilona huokaisi syvään, sillä nyt oltiin uudestaan lähtöruudussa uuden hevosen kanssa. Onneksi mieltä lämmitti idea mihin saakka Reinan, Unon ja Rubenin kanssa ollaan päästy. Niin päästään tämän hätähousun kanssa.
"Vielä niin nuori ja innokas", Ilona hymyili ja yritti pysyä rentona Viton selässä, kun ori tarjoi kaikkea mahdollista piaffesta koulukäyntiin. Vito reagoi isosti ja näyttävästi asenteella: go big or go home.
“Duc- linjan oreja?”, harmaahiuksinen kysyi tietyn virneen kanssa. Ilona yritti hakea ympyrällä vähän rentoutta hevoseen myöntäämällä enemmän kapsoni ohjasta, mutta turhaan.
“Kyllä. Saanen kysyä, kuka kysyy?”, Ilona iski silmää ja viimein Vito pysähtyi kevyellä reisien puristuksella. Nyt se akka ei anna mun liikkua, kun selkä ei pääse liikkumaan- Vito ajatteli ja katseli maisemia päästäen komea hirnahduksen.
“Klaus Tuura, Hoffrénin kasvatit erottaa selkeästi”, Tuura hymyili ja Ilona hymyili takaisin.
“Ilona Lavi. Hauska tavata”, Ilona vastasi ja alkoi valmistautua omaan vuoroon. Nyt ei ainakaan olisi paineita esittää hevonen Tuuran edessä. Ties mitä Iivarille kertoisi, mikäli olisivat tuttuja keskenään. Tuskin mitään, Ilona lohdutti itseään, sillä kuka nyt ei tietäisi Duc- linjan oreja. Ilona rentoutui joka solua myöten sanottua mielessään miehen nimen. Iivari. Nyt olisi aika keskittyä rataan eikä vain haikailla miehen perään.
Ekat turnajaiset? kirjoittanut omistaja (647 sanaa)
Surun hälvetessä Ilona oli innokkaasti treenannut Viton kanssa, mutta pääosin maastakäsin. Satunnaisesti Lynette oli saanut käydä selästä käsin tekemässä peruskuvioita, että Ilona roikkui liinan päässä ympyrällä, suoralla, neliöllä, piparikuviolla ja milloin missäkin. Kerran Lynette sai ihan itsenäisesti mennä käynnissä, että Ilona huuteli kentän laidalta ohjeita. Pikkuhiljaa alkaa sujumaan.
Ilona harjaili Vitoa käytävällä ja ori seisoi kuin ruhtinas paikoillaan. Ilonalla oli vaihteeksi paljon asioita käsiteltävänä muun muassa Reinan poismeno, Reginan syntyminen, Viton koulutus, Lynen opettaminen, Esmen kohtalo, Unon kohtalo, Rubenin kohtalo. Ihme, että paniikkikohtauksia oli ollut viime aikoina useampi. Ilona veti välissä henkeä ja oli jo omaksunut Unon poismenon. Esmen myymistä nainen oli harkinnut, sillä Rubenista hän ei tahtonut luopua. Eikä Vitosta ja Ginasta voinut edes keskustella.
“Vaikiaa”, Ilona virnisti ja silitti Viton turpaa. Ori käänsi päätä pois päin merkkinä, ettei jaksaisi ylimääräistä hipsuttelua. Aivan kuten äitinsä Reina. Ilona puhdisti päätä tyytyväisenä ja laittoi satulan varovaisesti orin selkään. Lisänä hän muisti, että oli luvannut Maxille avustaa Moira koulutuksessa. Mutta se oli enemmän mukavaa vaihtelua kuin stressin aihetta. Nyt tarvittaisiin jotain kivaa arkeen.
“Hei Max”, Ilona huikkasi, kun Max käveli ohitse kiireisen oloisena.
“H-hoi Ilona”, toinen vastasi hieman epävarmana.
“Tiedätkö onko turnajaisia tulossa lähiaikoina?”, Ilona kysyi yllättäen. Hän oli pohtinut, että kävisi Viton kanssa ihan koulutus mielessä. Parempi totuttaa menoon ja vilskeeseen mahdollisimman pian.
“Eeeii, kuinka niin?”
“Olisi kiva mennä Viton kanssa”
“Eikös Kärpässuolla, Keski-Suomessa ole jotkut joulukuussa? Harkitsin menevän Manonin kanssa”, Max vastasi kevyen punastuksen kanssa.
“Mahtavaa. Voisin vaikka tulla Viton kanssa mukaan, mikäli autoon mahtuu?”, Ilona kysyi kevyen hymyn kanssa. Pikkuhiljaa valo alkoi paistaa kaiken harmauden alta.
“Ma-mahtuu. Pitää suunnitella. Nyt pitää mennä. Nähdään taas”, kiire painaa, mutta ei haittaa. Ja vaikka autoon ei mahtuisi, lähtisi Ilona silti kisaamaan Viton kanssa. Kuinka jännää, Ilona ajatteli ja laittoi kapsonin orin päähän. Hetken oli harkinnut kankien kokeilemista, mutta mennään yksi asia kerrallaan.
Vito oli kehittynyt lyhyessä ajassa paljon ja kiitos siitä menee Lynelle. Lynen energisyys ja halukkuus oppia sai Ilonan aina mukaan opettamaan. Koska mikäli Lyneä ei olisi, Ilona sata varmasti makaisi vielä sängyssä itkemässä Reinan poismenoa.
“Jeesus, olet korkea”, Ilona irvisti, kun jakkara ei riittänyt Viton selkään kiipeämiseen. Varmasti yksi suurimmista Duc- oreista, koska kaukana ei oltu 180 cm. Samoin ori oli alkanut hassusti kimoutua, mutta kimoutuminen onkin hevoskohtaista. Ilona tiesi, että Royal Gardenissa oli yksi Duc- ori, jonka säkäkorkeus oli 183 cm.
“Herran varjele. Millainen jätti sinusta kasvaa”, Ilona nauroi ääneen ja antoi Viton kävellä omaan tahtiin lumisella kentällä. Orin maastaratsastus oli aika mahdollista, kun miettii että takaperinkävelyn etuina oli nähdä hevonen kokonaisuudessaan: kuinka vino, mistä kippaa, missä schwung, missä sisätakajalka menee. Maastakäsin Ilona näki vain orin suuren pään ja tuuhean harjan, oli pää kuinka eteen-alas tahansa.
Vito osasi hyvin avo- ja sulkutaivutuksen käynnissä kuin ravissa, vaikka aluksi sulkutaivutus merkin opettelu oli ollut tuskallisen vaikeaa. Ori ei meinannut millään ymmärtää raippamerkkiä ja tahtoi puskea etuosaa kauemmas tai pelkästään peruuttaa. Onneksi nyt pitkän ja hartaan harjoittelun tuloksena Vito osasi raippa- kuin istuntamerkin avoon kuin sulkuun.
“Hieno poika”, Ilona kehui ja antoi orin nyökkiä eteen-alas. Askel oli rento ja joustava sekä oria oli kokoonsa nähden helppo liikutella. Vitosta oli tullut istunnalle herkkä ja isänsä tavoin protestoi kovia apuja valahtamalla etupainoiseksi sekä juoksemalla alta pois. Onneksi korjaukseksi riitti ohjan antaminen ja kehon rentouttaminen sekä orin sai helposti ryhtiin kohottamalla kankiohjaa kevyesti. Vaikka Ilona ei ollut kankea paljon käyttänyt, mutta hackamorea senkin edestä.
Piaffe ja passage oli vielä alkumetreillä, mutta osasi antaa jotain sitä muistuttavaa liikettä ja Ilona tyytyi siihen. Vähitellen Ilona uskalsi pyytää enemmän ja Vito oli paljon tasapainoisempi, vaikka vähän pitkässä muodossa. Laukka oli tällä hetkellä olin heikkous, koska sitä oltiin vähiten treenattu. Liinan päässä otettu laukan nostoja, mutta vielä heikko kantamaan ratsastajaa selässä. Laukanvaihtoja alettiin vähitellen harjoittelemaan, mikäli oli tarkoitus noviisi luokassa startata. Toki ohjelma vaihteli tallikohtaisesti, mutta ainakin tähän mennessä oli pyydetty esittämään jopa heidän heikoimpia kohtia.
“Hienosti, hienosti”, Ilona kehui, kun Vito laukkasi korskuen eteenpäin. Näyttävyyttä löytyi, mutta ei voimaa. Eiköhän sekin korjaannu pian aktiivisella treenaamisella.
Surun hälvetessä Ilona oli innokkaasti treenannut Viton kanssa, mutta pääosin maastakäsin. Satunnaisesti Lynette oli saanut käydä selästä käsin tekemässä peruskuvioita, että Ilona roikkui liinan päässä ympyrällä, suoralla, neliöllä, piparikuviolla ja milloin missäkin. Kerran Lynette sai ihan itsenäisesti mennä käynnissä, että Ilona huuteli kentän laidalta ohjeita. Pikkuhiljaa alkaa sujumaan.
Ilona harjaili Vitoa käytävällä ja ori seisoi kuin ruhtinas paikoillaan. Ilonalla oli vaihteeksi paljon asioita käsiteltävänä muun muassa Reinan poismeno, Reginan syntyminen, Viton koulutus, Lynen opettaminen, Esmen kohtalo, Unon kohtalo, Rubenin kohtalo. Ihme, että paniikkikohtauksia oli ollut viime aikoina useampi. Ilona veti välissä henkeä ja oli jo omaksunut Unon poismenon. Esmen myymistä nainen oli harkinnut, sillä Rubenista hän ei tahtonut luopua. Eikä Vitosta ja Ginasta voinut edes keskustella.
“Vaikiaa”, Ilona virnisti ja silitti Viton turpaa. Ori käänsi päätä pois päin merkkinä, ettei jaksaisi ylimääräistä hipsuttelua. Aivan kuten äitinsä Reina. Ilona puhdisti päätä tyytyväisenä ja laittoi satulan varovaisesti orin selkään. Lisänä hän muisti, että oli luvannut Maxille avustaa Moira koulutuksessa. Mutta se oli enemmän mukavaa vaihtelua kuin stressin aihetta. Nyt tarvittaisiin jotain kivaa arkeen.
“Hei Max”, Ilona huikkasi, kun Max käveli ohitse kiireisen oloisena.
“H-hoi Ilona”, toinen vastasi hieman epävarmana.
“Tiedätkö onko turnajaisia tulossa lähiaikoina?”, Ilona kysyi yllättäen. Hän oli pohtinut, että kävisi Viton kanssa ihan koulutus mielessä. Parempi totuttaa menoon ja vilskeeseen mahdollisimman pian.
“Eeeii, kuinka niin?”
“Olisi kiva mennä Viton kanssa”
“Eikös Kärpässuolla, Keski-Suomessa ole jotkut joulukuussa? Harkitsin menevän Manonin kanssa”, Max vastasi kevyen punastuksen kanssa.
“Mahtavaa. Voisin vaikka tulla Viton kanssa mukaan, mikäli autoon mahtuu?”, Ilona kysyi kevyen hymyn kanssa. Pikkuhiljaa valo alkoi paistaa kaiken harmauden alta.
“Ma-mahtuu. Pitää suunnitella. Nyt pitää mennä. Nähdään taas”, kiire painaa, mutta ei haittaa. Ja vaikka autoon ei mahtuisi, lähtisi Ilona silti kisaamaan Viton kanssa. Kuinka jännää, Ilona ajatteli ja laittoi kapsonin orin päähän. Hetken oli harkinnut kankien kokeilemista, mutta mennään yksi asia kerrallaan.
Vito oli kehittynyt lyhyessä ajassa paljon ja kiitos siitä menee Lynelle. Lynen energisyys ja halukkuus oppia sai Ilonan aina mukaan opettamaan. Koska mikäli Lyneä ei olisi, Ilona sata varmasti makaisi vielä sängyssä itkemässä Reinan poismenoa.
“Jeesus, olet korkea”, Ilona irvisti, kun jakkara ei riittänyt Viton selkään kiipeämiseen. Varmasti yksi suurimmista Duc- oreista, koska kaukana ei oltu 180 cm. Samoin ori oli alkanut hassusti kimoutua, mutta kimoutuminen onkin hevoskohtaista. Ilona tiesi, että Royal Gardenissa oli yksi Duc- ori, jonka säkäkorkeus oli 183 cm.
“Herran varjele. Millainen jätti sinusta kasvaa”, Ilona nauroi ääneen ja antoi Viton kävellä omaan tahtiin lumisella kentällä. Orin maastaratsastus oli aika mahdollista, kun miettii että takaperinkävelyn etuina oli nähdä hevonen kokonaisuudessaan: kuinka vino, mistä kippaa, missä schwung, missä sisätakajalka menee. Maastakäsin Ilona näki vain orin suuren pään ja tuuhean harjan, oli pää kuinka eteen-alas tahansa.
Vito osasi hyvin avo- ja sulkutaivutuksen käynnissä kuin ravissa, vaikka aluksi sulkutaivutus merkin opettelu oli ollut tuskallisen vaikeaa. Ori ei meinannut millään ymmärtää raippamerkkiä ja tahtoi puskea etuosaa kauemmas tai pelkästään peruuttaa. Onneksi nyt pitkän ja hartaan harjoittelun tuloksena Vito osasi raippa- kuin istuntamerkin avoon kuin sulkuun.
“Hieno poika”, Ilona kehui ja antoi orin nyökkiä eteen-alas. Askel oli rento ja joustava sekä oria oli kokoonsa nähden helppo liikutella. Vitosta oli tullut istunnalle herkkä ja isänsä tavoin protestoi kovia apuja valahtamalla etupainoiseksi sekä juoksemalla alta pois. Onneksi korjaukseksi riitti ohjan antaminen ja kehon rentouttaminen sekä orin sai helposti ryhtiin kohottamalla kankiohjaa kevyesti. Vaikka Ilona ei ollut kankea paljon käyttänyt, mutta hackamorea senkin edestä.
Piaffe ja passage oli vielä alkumetreillä, mutta osasi antaa jotain sitä muistuttavaa liikettä ja Ilona tyytyi siihen. Vähitellen Ilona uskalsi pyytää enemmän ja Vito oli paljon tasapainoisempi, vaikka vähän pitkässä muodossa. Laukka oli tällä hetkellä olin heikkous, koska sitä oltiin vähiten treenattu. Liinan päässä otettu laukan nostoja, mutta vielä heikko kantamaan ratsastajaa selässä. Laukanvaihtoja alettiin vähitellen harjoittelemaan, mikäli oli tarkoitus noviisi luokassa startata. Toki ohjelma vaihteli tallikohtaisesti, mutta ainakin tähän mennessä oli pyydetty esittämään jopa heidän heikoimpia kohtia.
“Hienosti, hienosti”, Ilona kehui, kun Vito laukkasi korskuen eteenpäin. Näyttävyyttä löytyi, mutta ei voimaa. Eiköhän sekin korjaannu pian aktiivisella treenaamisella.
Ratsun alkeet alá Lynette, kirjoittanut omistaja (380 sanaa)
Kuin ihmeen kaupalla Reina oli tullut tiineeksi ensi yrityksellä ja varsan odotettu syntymäaika taittui elokuun alkuun. Isolla innolla odotettiin millainen varsa sieltä tulisi, mutta yhden kurjuuden Ilona tiesi heti: varsa lähtisi maailmalle ellei Iivari tahtonut ottaa erisukuista hevosta kasvatustoimintaan mukaan. Ilonalla oli muutenkin kädet täynnä kaikkia sormia ja kohta varpaitakin myöten. Etenkin kun Vito kasvoi hirveää vauhtia ja Ruben kaipasi jatkuvaa huomiota selästä käsin. Uno-vanhus sai nauttia rauhassa eläkepäivistä täysin siemauksin ja tällä hetkellä Unon liikutus koostui enimmäkseen maastolenkeistä ilman satulaa.
Lisää sydänsuruja pakkaan toi Amelien lähteminen. Tarkempaa sijaintia Ilona ei ehtinyt kuulla, kun sana “lähteminen” sai ajatukset ylikierroksille. Ikävää, että luottoystävä lähtee ja tänne jää, no murjottava Iivari, opetuslapset Lyne ja Sirius sekä Ludis, Fric, Jeremy ja ketä vielä… Max… milloin viimeksi Ilona olisi puhunut miehelle tai edes ajatellut häntä. Missä tuokin nykyään edes menee. Ilonasta tuntui kuin eläisi omassa kuplassa, johon kuului hevoset ja myös jollain konstilla oli eksynyt Lynette. Lyne piti kuplasta kiinni kynsin ja hampain, ellei Domino kaipaisi huomiota.
“Jatketaan Reinan kanssa niin kauan kunnes jää varsalom--”
“Oijuku varsoja! Saanko sitten auttaa, kiltti?!”, Lynette meni sekaisin kuin seinäkello kuullessaan sanan varsa.
“Kyllä, saat, mutta varsaloman aikana teemme enemmän työtä Viton kanssa”, Ehkä jopa Rubenin kanssa, Ilona ajatteli ja huokaisi syvään seuratessaan Lynen sekä Viton rauhallisen sekamelskaista hetkeä. Vito oli kuin patsas aloillaan ja seurasi turpa korkealla tallin menoa, mikä oli hämmennys Ilonalle, kun nuori orivarsa osasi käyttäytyä niin hyvin. Tietää mistä tuo siniverisyys tulee, sillä Duke oli aikoinaan samanlainen.
Lyne ja Vito saivat keskenään harjoitella kapsonissa kävelemistä. “Pysähtyessä riittää, että itse pysähtyy ja jos meinaa mennä edelle, voi raipan vetää poikittain ryntäiden kohdalle. Noin hyvä. Vielä Vitolla on nuoren pojan energiaa, että ei jaksa välttämättä odottaa”, Ilona ohjeisti, että liikkeelle vasta kun maltillisesti paikoillaan. Käynti-pysähdys-liikkeelle apujen antaminen sujui Lyneltä hyvin, vaikka Vito tahtoi välillä lähteä puoltamaan lähemmäs aitaa tai Lyneä tai sitten vaan kuopia maata tylsistyneenä. No Vito sai vielä kaiken anteeksi, oltiin vasta opintien alussa.
“Noin voidaan antaa hänen juosta vapaana. Oppii askellajien vaihdot siten”, Lyne nyökkäsi ja irrotti remmin Viton kapsonista. Hetkeksi ori jäi hölmistyneenä katsomaan molempia, mutta lähti sitten liikkeelle. Vito ravasi tyylikkäästi ikäisekseen, mutta laukkaaminen tahtoi olla yhtä kanin loikkimista. Vasta kun orille antoi apua mennä kovempaa vaihtui nelitahtinen kamelin laukka ihan hevosen tyyliseksi. Kauhistus jos tahtoo tuollaiseksi jäädä, Ilona ajatteli huvittuneesti.
Kuin ihmeen kaupalla Reina oli tullut tiineeksi ensi yrityksellä ja varsan odotettu syntymäaika taittui elokuun alkuun. Isolla innolla odotettiin millainen varsa sieltä tulisi, mutta yhden kurjuuden Ilona tiesi heti: varsa lähtisi maailmalle ellei Iivari tahtonut ottaa erisukuista hevosta kasvatustoimintaan mukaan. Ilonalla oli muutenkin kädet täynnä kaikkia sormia ja kohta varpaitakin myöten. Etenkin kun Vito kasvoi hirveää vauhtia ja Ruben kaipasi jatkuvaa huomiota selästä käsin. Uno-vanhus sai nauttia rauhassa eläkepäivistä täysin siemauksin ja tällä hetkellä Unon liikutus koostui enimmäkseen maastolenkeistä ilman satulaa.
Lisää sydänsuruja pakkaan toi Amelien lähteminen. Tarkempaa sijaintia Ilona ei ehtinyt kuulla, kun sana “lähteminen” sai ajatukset ylikierroksille. Ikävää, että luottoystävä lähtee ja tänne jää, no murjottava Iivari, opetuslapset Lyne ja Sirius sekä Ludis, Fric, Jeremy ja ketä vielä… Max… milloin viimeksi Ilona olisi puhunut miehelle tai edes ajatellut häntä. Missä tuokin nykyään edes menee. Ilonasta tuntui kuin eläisi omassa kuplassa, johon kuului hevoset ja myös jollain konstilla oli eksynyt Lynette. Lyne piti kuplasta kiinni kynsin ja hampain, ellei Domino kaipaisi huomiota.
“Jatketaan Reinan kanssa niin kauan kunnes jää varsalom--”
“Oijuku varsoja! Saanko sitten auttaa, kiltti?!”, Lynette meni sekaisin kuin seinäkello kuullessaan sanan varsa.
“Kyllä, saat, mutta varsaloman aikana teemme enemmän työtä Viton kanssa”, Ehkä jopa Rubenin kanssa, Ilona ajatteli ja huokaisi syvään seuratessaan Lynen sekä Viton rauhallisen sekamelskaista hetkeä. Vito oli kuin patsas aloillaan ja seurasi turpa korkealla tallin menoa, mikä oli hämmennys Ilonalle, kun nuori orivarsa osasi käyttäytyä niin hyvin. Tietää mistä tuo siniverisyys tulee, sillä Duke oli aikoinaan samanlainen.
Lyne ja Vito saivat keskenään harjoitella kapsonissa kävelemistä. “Pysähtyessä riittää, että itse pysähtyy ja jos meinaa mennä edelle, voi raipan vetää poikittain ryntäiden kohdalle. Noin hyvä. Vielä Vitolla on nuoren pojan energiaa, että ei jaksa välttämättä odottaa”, Ilona ohjeisti, että liikkeelle vasta kun maltillisesti paikoillaan. Käynti-pysähdys-liikkeelle apujen antaminen sujui Lyneltä hyvin, vaikka Vito tahtoi välillä lähteä puoltamaan lähemmäs aitaa tai Lyneä tai sitten vaan kuopia maata tylsistyneenä. No Vito sai vielä kaiken anteeksi, oltiin vasta opintien alussa.
“Noin voidaan antaa hänen juosta vapaana. Oppii askellajien vaihdot siten”, Lyne nyökkäsi ja irrotti remmin Viton kapsonista. Hetkeksi ori jäi hölmistyneenä katsomaan molempia, mutta lähti sitten liikkeelle. Vito ravasi tyylikkäästi ikäisekseen, mutta laukkaaminen tahtoi olla yhtä kanin loikkimista. Vasta kun orille antoi apua mennä kovempaa vaihtui nelitahtinen kamelin laukka ihan hevosen tyyliseksi. Kauhistus jos tahtoo tuollaiseksi jäädä, Ilona ajatteli huvittuneesti.
13.01.2022 Viimein täällä, kirjoittanut omistaja (75 sanaa)
Viimein pitkän taistelun jälkeen Reinan esikoisvarsa on täällä! Tiineys venyi muutamalla viikolla ja jälleen oli Ievanin mummokädet hapoilla, kun hänen ylhäisyytensä taisi sittenkin kaivata lisäapua synnytykseen. Reina ei aluksi pitänyt ajatuksesta, että olisi hänen lähettyvillä ylimääräisiä silmäpareja katsomassa ja käsiä auttamassa. Hetken levottaman pyörimisen ja irvistelyn jälkeen Reinan oli nöyrtyä, sillä väsymys oli suuri. Onneksi pian tallilla oli uusi, ihana ruunikko orivarsa: Duc Gravité. Oli meinaan aika lennokas askel, kun orivarsa pääsi ensimmäistä kertaa ulos.
Viimein pitkän taistelun jälkeen Reinan esikoisvarsa on täällä! Tiineys venyi muutamalla viikolla ja jälleen oli Ievanin mummokädet hapoilla, kun hänen ylhäisyytensä taisi sittenkin kaivata lisäapua synnytykseen. Reina ei aluksi pitänyt ajatuksesta, että olisi hänen lähettyvillä ylimääräisiä silmäpareja katsomassa ja käsiä auttamassa. Hetken levottaman pyörimisen ja irvistelyn jälkeen Reinan oli nöyrtyä, sillä väsymys oli suuri. Onneksi pian tallilla oli uusi, ihana ruunikko orivarsa: Duc Gravité. Oli meinaan aika lennokas askel, kun orivarsa pääsi ensimmäistä kertaa ulos.
Virtuaalihevonen
Kuva © VRL-13369
Sukuselvitys © VRL-01436 & VRL-13369
Varusteet ja rehut © Varustekartano, Rohtojuuri, Oddpixel, Ruusupihan, Rosingspark
Kuva © VRL-13369
Sukuselvitys © VRL-01436 & VRL-13369
Varusteet ja rehut © Varustekartano, Rohtojuuri, Oddpixel, Ruusupihan, Rosingspark