Oldfinion Worena

---

Virallinen nimi Oldfinion Worena	Passi VH18-013-0092 ― #PKK3673
Lempinimi Worena	Koulutus Grand Prix
Rotu Oldenburginhevonen	Painotus Kouluratsastus
Sukupuoli Tamma	Kasvattaja Oldfinion VRL-06303
Säkäkorkeus 165 cm	Omistaja Aada-Ilona Lavi VRL-13369
Väri Tummanruunikko	Myyjä Tuontikeskus Alegre
Syntynyt 29.07.2018, -vuotias

Saavutukset

Palkittu KV-I palkinnolla kouluvarsojen ja nuorten tilaisuudessa 08/2018

Palkittu KRJ-III palkinnolla kouluratsujen laatuarvostelussa 03/2019

Quality- arvonimi ratsuhevosten laatuarvostelussa 62,22 %

3 Star Prospect Rate My Pony ensiarvostelussa 963 p.

• Luonne
• Sukutaulu
• Kilpailut
• Päiväkirja

<

>

Worena ostettiin Saksasta, kun Ilona pääsi fysioterapeuttien kanssa yhteisymmärrykseen parakouluratsastuksesta. Tamma tuli todella hienosta suvusta ja ihanalta kasvattajalta, mutta tamma oli kilpailu-uran aikana ehtinyt vaihtamaan osoitetta moneen otteeseen. Sillä ei ollut jälkeläisiä tai näyttelymenestystä, mutta kaksi palkintonimeä oli ehtinyt itselleen kahmia laatuarvosteluista. Worena on kaikinpohjin kiltti ja upea liikkeinen ja vahvarakenteinen oldenburgtamma. Tarkoituksena oli löytää hevonen, joka ei ole tikkujalka tai kumikavio. Halusimme kunnon rotevan hevosen, jonka mitat hipoaa työhevosta. Koeratsastuksessa käytiin ja ostotarkastuksessa selvisi, että tamma on lähes kuuro pienen hankosidevamman lisäksi. Kuurous alkoi mennä huonompaan suuntaan, mutta onneksi uudessa kotitallissa Latviassa laumakaverit eivät kiusanneet Worenaa. Worenan omistaja on raajarikkoinen nainen ja halusi alkaa kilpailla tamman kanssa klassisessa kouluratsastuksessa toden teolla. Alku oli varovainen, mutta oikein palkitseva. Valitettavasti puoli vuotta myöhemmin Worena jouduttiin palauttamaan Saksaan, kun hankosidevammat pahenivat. Ilonalla ei ollut enää varaa hoitomenetelmiin ja tahtoi tammalle vain parasta. Lopettaminen ei ollut vielä vaihtoehto, vaan uskoi tamman tulevan Saksassa kuntoon. Niin siinä kävi, että Worena parantui lähes täydellisesti jalkavammoista kantasoluhoitojen ansiosta. Tammalla pystyi kilpailemaan normaalisti muutaman vuoden, kunnes siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön.

​Worena on pitkälti emänsä kaltainen kultasydäminen tamma. Sen suvusta löytyy paljon vauhtia ja vaaraa rakastavia oreja sekä tammojen tammoja, mutta Worena on rauhallinen kuin viilipytty. Sillä ei tunnu olevan tammamaisia päiviä ikinä eikä se suutu mistään. Kaverit saa näpistää heinät turvan alta, potkaista lautasille tai repiä vermeitä päältä, niin mitä tekee Worena? Ei edes päätään käännä. Orien läsnäolo ei saa tammaa sekaisin eikä nuuskiminen aiheuta kiljumiskohtausta. Välillä tulee mietittyä onko tamma edes hengissä, vai onko se kyllästynyt nuorten pelleilyyn. Myöhemmin klinikalla selvisi, että tamma on alkanut kuuroutua. Sen takia epäillyttävät asiat, kuten lentävä muovipussi on tammasta aivan kamala asia.

Ihmistä Worena seuraa kuin hai laivaa. Tamman uskaltaa antaa lapsille hoidettavaksi, sillä isokokoinen tamma rakastaa mini-ihmisiä. Käyttäytyy entistä lempeämmin ja katsoo mihin kavionsa laittaa ettei vahingossa astu päälle. Kylmähermoinen tamma ei säpsy äkkinäisiä liikkeitä tai kiljahduksia, joita lapset silloin tällöin päästävät. Hevosten kanssa tamma on yhtä hyväsydäminen. Worena tietää ettei ole hierarkian huipputammoja, mutta ei myöskään kuulu pohjasakkaan. Kuuroudesta huolimatta tamma ei anna muiden hevosten pomotella. Worena kävelee ikävien hevosten luoto pois mielummin kuin alottaisi tappelun. Tamma lähtee pois hyvissä ajoin, sillä ei anna kenenkään ikävän tapauksen purra tai potkaista itseään. Osaa antaa samalla mitalla takaisin mikäli tilanne vaatii, mutta pääosin lähtee pois ja odottelee portilla tutun ihmisen ilmestyvän pelastusaikeissa. Worena ei tule kutsusta luokse kuurouden takia, mutta tutun nähdessä tulee aina vastaan ja osaa merkistä "nosta käsi ylös" juosta luokse. Taluttaessa seuraa ja Worenan voi jättää tallustaa vapaana, sillä ei lähde karkuun.

Hoitaessa tamma seisoo kuin patsas paikoillaan ja parhaimpina päivänä jaksaa katsella mitä ympärillä tapahtuu. Antaa varustaa rauhassa eikä pullistele tai nosta päätä kuolaimia laittaessa. Kengittäessä ja kavioita putsatessa tamma nukkuu, että saattaa nojata käsittelijään ja vahingossa tuupata hänet kumoon. Worena ei tee pahaa kärpäsellekään ettei tee nojailua ilkeyttään. Muovin rapina ja ropina saattaa hermostuttaa tammaa. Kyttää sieraimet laajoina äänen suuntaan ja maastossa kyttää ojassa olevaa muovipussia. Parempi antaa tamman tuijottaa, niin vauhdilla ohitse, mutta tamma ei säiky tai lähde käsistä.

Ratsuna tamma on emänsä tapaan yritteliäs ja rauhallinen. Poikkeuksena tamma kulkee automaattisesti isosti ja kantaa itsensä hyvin loppuun saakka. Hidastaminen ja kokoaminen tapahtuu ketterästi, mutta lisäykset ovat tamman heikkoudet. Worenaa saa pyytää rohkeasti liikkumaan eteenpäin, että saadaan enemmän ryhtiä ja näyttävyyttä. Worena antaa ratsastajan virheet anteeksi ja on herkkä istunnalle. Ohjista repiminen ja jaloilla pumppaaminen ei ole tamman suosikkia, mutta ei siihen reagoi kuin painamalla korvat niskaan. Siitä turvallinen hevonen ettei pukittele tai nouse pystyyn säikähtäessä. Korkeintaan hidastaa ja hörisee sieraimet laajoina.

Maastossa Worena on rento ja tamma rakastaa rauhallisia maastolenkkejä. Worena on täydellinen sunnuntaipäivän ratsu, kun saa nauttia rauhallisista isoista liikkeistä ja luonnon äänistä. Voi laukata ohjat pitkänä täyttä laukkaa pellolla tai metsäpolulla. Varmajalkainen tamma ei pillastu muiden hevosten temppuilusta ja toimii rohkeuden ansiosta hyvin vetohevosena. Mutta mikäli ojassa on se mystinen muovipussi, kääntää tamma suunnan sillä siunaamalla.

Matkailu on tamman mielestä mukavaa eikä uusissa paikoissa jännitä. Kaiken varalta on hyvä tutustuttaa tamma uuteen paikkaan kävelemällä paikkoja rauhallisesti läpi. Valmennuksissa Worena on motivoinut itsensä ja aivan ensimmäisenä on tutkimassa valmentajan taskuja herkkujen varalta. Kisoissa katselee muiden hevosten perään uteliaasti, mutta radalla keskittyy täysin suoritukseensa. Ellei katsojan pudotettu muovipussi ole lentänyt kummittelemaan kentän laidalla.

i. Oldfinion Wolke KV-II, KRJ-II, KTK-III old, rn, 170 cm	ii. Oldfinion Wohlhabend KV-II, KRJ-I, KTK-II old, m, 168 cm	iii. VIR MVA ch Oldfinion Wundervoll KV-II, KRJ-I, KTK-II, KVJ A-Premium old, rn, 175 cm
		iie. VIR MVA ch Athena D. HRW VSN National Champion, KTK-II, KRJ-II, VPPL-II, YLA2, KVJ A trak, rn, 164 cm
	ie. Ch Oldfinion Bapathia KV-III, KRJ-I, KTK-III, YLA2, KVJ A old, rt, 165 cm	iei. VSN ch Bergerac du Roch KV-II, KRJ-I, KTK-I, KVJ AB, Bronze Premium sf, trn, 169 cm
		iee. VIR MVA chOldfinion Castelle VSN W ch, KV-II, KRJ-I, KTK-I, YLA2 old, rt, 164 cm
e. MIR MVA ch Oldfinion Lorena KV-I, KRJ-I, KTK-III, YLA1 old, rt, 166 cm	ei. Oldfinion Rueful KRJ-I, KTK-II, YLA2 old, rt, 165 cm	eii. Chicory KRJ-I old, prn, 162 cm
		eie. Oldfinion Sinata KRJ-I, KRJ AB, YLA2 old, rt, 165 cm
	ee. VIR MVA ch Luxoriuos Silk VSN W ch, KRJ-I, KTK-II, YLA1, KVJ AB, KRJ AB old, prn, 163 cm	eei. Luxorius de Poemé KRJ-III old, trn, 168 cm
		eee. Silken Keller old, trn, 171 cm

JÄLKELÄISET
➀ Varsan nimi (isän nimi)
➁ Varsan nimi (isän nimi)
➂​ Varsan nimi (isän nimi)​

• KRJ
• VHRY
• ​PKK

<

>

52 sijoitusta • 52 kilpailua
Cup-sijoitukset • 1 kpl
Aika ︱ Paikka ︱ Luokka ︱ Sijoitus​

01.09.2018 ︱ Namyshill ︱ Vaativa A ︱ 3 / 37
06.09.2018 ︱ Namyshill ︱ Vaativa A ︱ 6 / 37
14.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 1 / 30
16.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 1 / 30
17.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B   1 / 30
19.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 4 / 30
19.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 3 / 30
21.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 4 / 30
25.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 3 / 30
26.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 5 / 30
27.09.2018 ︱ Cadogan ︱ Vaativa B ︱ 5 / 30
02.09.2018 ︱ Oldfinion ︱ Intermediate II ︱ 1 / 14
06.09.2018 ︱ Oldfinion ︱ Intermediate II ︱ 3 / 14
07.09.2018 ︱ Oldfinion ︱ Intermediate II ︱ 2 / 14
09.09.2018 ︱ Oldfinion ︱ Intermediate II ︱ 1 / 14
02.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 2 / 30
05.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 3 / 30
06.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 5 / 30
07.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 2 / 30
07.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 5 / 30
15.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 3 / 30
16.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 4 / 30
18.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 1 / 30
19.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 3 / 30
19.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 2 / 30
23.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 2 / 30
24.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 4 / 30
26.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 2 / 30
29.09.2018 ︱ Duren ︱ Intermediate II ︱ 4 / 30
10.09.2018 ︱ Hiivuri ︱ Vaativa A ︱ 3 / 13
13.11.2018 ︱ Stall Fernweh ︱ Vaativa A ︱ 3 / 40
16.11.2018 ︱ Stall Fernweh ︱ Vaativa A ︱ 1 / 40
16.11.2018 ︱ Stall Fernweh ︱ Vaativa A ︱ 1 / 40
16.11.2018 ︱ Stall Fernweh ︱ Vaativa A ︱ 3 / 40
21.11.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 4 / 27
22.11.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate I ︱ 5 / 34
28.11.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 4 / 27
29.11.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 5 / 27
30.11.2018 ︱ Harmaatuuli ︱ CUP Vaativa B ︱ 11 / 184
12.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate I ︱ 2 / 32
12.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 1 / 25
13.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate I ︱ 1 / 32
17.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate I ︱ 3 / 32
19.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 2 / 25
20.12.2018 ︱ Colosseum ︱ Intermediate II ︱ 1 / 25
27.05.2020 ︱ Brigada Sheril ︱ Grand Prix ︱ 0 / 0
22.05.2020 ︱ Susiraja ︱ Grand Prix ︱ 2 / 30
25.05.2020 ︱ Susiraja ︱ Grand Prix ︱ 5 / 30
27.05.2020 ︱ Susiraja ︱ Grand Prix ︱ 2 / 30
28.05.2020 ︱ Susiraja ︱ Grand Prix ︱ 4 / 30
03.06.2020 ︱ Susiraja ︱ Grand Prix ︱ 1 / 30
10.07.2020 ︱ Ruskavaara ︱ Grand Prix ︱ 2 / 30
30.06.2020 ︱ Silverlode ︱ CUP Grand Prix ︱ 2 / 42

00 sijoitusta • 00 kilpailua
Aika ︱ Paikka ︱ Luokka ︱ Sijoitus​

Aika ︱ Paikka ︱ Luokka ︱ Sijoitus​

18.05.2020 ︱ Dragon Age Estate ︱ Muu kuva, Harjoittelu tekee mestarin ︱ KP [2]
"Hyväntuulinen, keskittyneesti työskentelevä kaksikko, jonka välinen vuorovaikutus ja kommunikaatio välittyy hienosti katsojalle. Erityisesti hevosen väritys on onnistunut. Kaunistunnelmainen kuva." (Tuomari, Lissu)

​29.05.2020 ︱ Encore ︱ Rakennearvostelu, Puoliveriset tammat ︱ HY [rakennekuva]
"Hyvä ja kaunis väritys. Tammalla on voimakas orimainen kaula, ponimainen pää sekä lyhyt lautanen. Kavioissa korkeat kannat, etupolvet täyttyneen oloiset. Kuvassa paljon upeita yksityiskohtia, jalkojen jänteet hienosti ja realistisesti toteutettu." (Tuomari, Kics)

21.06.2020 ︱ Zen Estate ︱ Muu kuva, Kouluratsu työssään ︱ KM [2]
"Tässä myös hankalahko kuvakulma toteutettu hienosti, joskin sitä olisi voinut hienosäätää aavistuksen jotta yleisvaikutelma olisi sulavampi (esim. hännän taakse jäävä vtj). Kaksikolla rento, työhön keskittynyt ilme ja teoksesta välittyvä tunnelma työntekoon on miellyttävä. Mukavan virkistävä lähestyminen aiheeseen!" (Tuomari, Jesse)

05/2020 Hankosidevamman jatkotutkimukset, kirjoittanut omistaja
Jatkotutkimuksissa Worena käyttäytyi asiallisesti ja käyttäytyi koko tutkimuksen aikana rauhallisesti. Siitä huolimatta eläinlääkäri Ieva Claude antoi rauhoittavia, ettei vahingossa kalliit laitteet hajoisi tutkimuksen aikana. Kaikki alkoi varovaisesti tutkimalla tamman kaikki jalat läpi. Etujalat olivat kunnossa, samoin toinen takajalka, mutta toinen takajalka oli turvonnut. Worena ei aristanut turvonnutta jalkaa, mutta eläinlääkäri oli huolissaan tamman jalan kunnosta. Itseä huolestutti, vaikka tamma oli ollut laiduinlomalla ja rasitusta oli laitettu minimaaliselle. Pientä liikutusta tamman voinnin mukaan, kuten meitä oli ohjeistettu.
Röntgentutkimuksessa huomattiin hankosidevamman menneen pahempaan suuntaan. Jos pitäisi kuvailla asteilla 0 - 5, missä 5 on parhaiten parantunut ja 0 ollaan toivottamassa tilanteessan, oli tilanne suunnilleen 3 lukemilla. Hankosidevamma oli mennyt huonommaksi ja tarvittava hoito olisi aloitettava heti. Eläinlääkäri ehdotti säde- tai kantasoluhoitoja. Hinta olisi katossa nimittäin kuukauden mittaiseen hoitoon menisi 3 000 euroa. Mikäli se olisi ainut vaihtoehto, oli pakko otettava riski.
Kesäkuun ajan Worena olisi kantasoluhoidoilla kerran viikossa ja sen jälkeen olisi kontrollikäynti heinäkuussa kertoisi, miten hoito on tehonnut. Vaihtoehtoja ei ollut paljoa, sillä Worenalla olisi suhteellisen paljon ikää mikä vaikuttaa paranemiseen. Todennäköisesti Worena päätyisi siitostammaksi voinnin mukaan tai palautuisi myyjälle Saksaan jatkamaan kuntoutusta huonon rahatilanteen vuoksi.

05/2020 Maastakäsittelyn alkeita, kirjoittanut Iivari von Hoffrén
Ryhmän jäsenistä Ilona oli ollut määrällisesti eniten Iivarin opissa, joten häneltä myös vaadittiin tänään hieman enemmän. Worena pääsi yhtä helpoilla tehtävillä kuin muutkin tammat, mutta tuon omistaja sai haukansilmät niskaansa heti alusta saakka. Varsinkin Maxin tarvitessa selvästi hieman omaa tilaa ja aikaa rentoutua, oli vain luontevaa käyttää ylimääräinen huomio Ilonaan.
Johdatusharjoituksista ei ollut haastetta, paistoi kauas että näitä asioita oli harjoiteltu ahkerasti. Worenan silmät lepsuivat Ilonan jothdatellessa ruunikkoa päätä suunnasta toiseen: tamma näytti siltä että nukahtaisi pystyyn, jos kohta ei tehtäisi mitään jännittävämpää. Ainoa kehityskohta minkä Iivari pystyi esittämään oli otteen pehmentäminen vieläkin enemmän, vaikka pehmythän se oli toki jo nytkin. Kun etusormen ja peukalon väliin kuvitteli nahkaisen kapsonhihnan sijaan perhosen, päästiin oikeille herkkyysasteille. Niin, perhosta ei saanut tietenkään litistää.
Ympyrällä Worenan asetus pysyi jo paljon tasaisempana ja pidempään kuin viimeisimmällä yhteisellä harjoituskerralla. Välillä sisätakajalka tahtoi karata liian pitkälle alle, jota Ilona joutui vahtimaan askel kerrallaan.
"Tuo on tyypillinen ongelma nykyhevosille. Kun askeleesta tahdotaan pitkä ja hevosilla teetetään avotaivutusten sijaan pohkeenväistöjä, ei ole ihme että tarvitaan niin paljon kaikenmaailman putseja ja suojia. Hyvärakenteinen, oikein koulutettu hevonen ei sileällä työskennellessä suojavälineitä tarvitse."
Iivarin olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kasaamaan askelta, mutta malttoi itsensä tamman hankkarivamman vuoksi. Hän kuitenkin ääneen lupasi, että kesäkuun aikana Worenalle voisi lähteä opettamaan painonsiirtoja ja oikeaoppista kokoamista, mikäli takapakkeja toipumisessa ei tulisi.
Avotaivutukset sujuivat vaihtelevasti. Välillä pätkät olivat oikein hyviä, välillä punainen lanka hieman hukkaantui. Asiaa ei varmastikaan helpottanut Iivari, joka kyselemättä tuli auttamaan raipan kanssa, asetteli sekä Worenaa että Ilonaa oikeisiin asentoihin kuin mannekiineja ja röyhkeästi astui toisten tilaan sen enempiä anteeksi pyytelemättä.
"Ei, katso. Käännä sisäpuoli Worenaa kohti, askella myös itse avotaivutusta," Iivari selitti ja sijoitti Ilonan hartialinjan asetuksen mukaisesti. Puoliverinen kapsonin päässä näytti menevän hieman hämilleen toisen ihmisen tunkeuduttua sen työskentelykuplaan, mutta sille oli nostettava hattua pitkäpinnaisuudesta. Perusteet olivat kaksikolla hyvällä pohjalla. Jatkotehtävä oli simppeli: perusteita oli yhä hinkattava niin pitkään, että niitä ei tarvitsisi edes ajatella tehdessään. Worenaa voisi houkutella etsimään painopistettään sen ohiastumisen sijaan, ja peilistä voisi olla Ilonalle apua oman kehon hahmottamisessa. Ruumiinkielellä oli suurempi vaikutus hevoseen kuin uskoisikaan, ja eteneminen korkeampaa tasoa kohden kävi sitä helpommin, mitä selkeämpi ohjaaja olisi omasta asennostaan.

05/2020 Hankosidevammatutkimukset, kirjoittanut omistaja
Talutin Worenan sisälle klinikkarakennusta, joka oli tullut tammalle tutuksi viime käynnillä. Tamma käyttäytyi rauhallisesti ja odotteli avonaisessa tutkimuskarsinassa korvat hörössä, kun harmaapäinen nainen oli lähtenyt hakemaan tavaroita.
Tutkimuksen aikana vanha nainen kävi tamman kaikki jalat läpi, vaikka kipeä jalka oli vasen takajalka. Etujaloissa ei ollut turvotusta, kun vasen takajalka oli kerännyt aavistuksen verran nestettä. Puristaessa Worena heiluttaa häntää, mutta ei antanut voimakkaampaa reaktiota. Ieva ajeli jänteestä karvat valmistellen tamman ultaäänikuvausta varten. Minun piti huolehtia, että tamma seisoo neljällä jalalla eikä sählää tutkimuksen aikana. Kyseessä oli kalliit laitteet ja Ieva antoi varmuudelta tammalle rauhoittavia.
Vamma oli lievä, mutta hankosidevammat paranevat hitaasti ja uusiutuvat sekä saattavat pahentua iän myötä. Caune alkoi kertoa kuvista ettei vielä ole syytä panikoida. Tammalle tulisi löytää kengittäjä, joka osaisi ohjata jalan oikeaan asentoon. Jatkossa tuli ratsastaa pehmeällä pinnalla eikä raviiminen tai laukkaaminen kovalla alustalla tullut kuuloonkaan. Tamman paikoilleen jättäminen oli Caunen mielestä huono vaihtoehto arpikudoksen muodostumisen vuoksi, vaikka hevoselle paras paikka kuntoutumiseen oli oma laiduin, jossa hevonen liikkuu tarpeeksi. Ennuste paranemiselle oli positiivinen.
Ultraäänitutkimuksen lisäksi Caune teki tammalle ontumatutkimuksen. En ollut huomannut ontumista linnan ympäristössä, sillä pari päivää sitten tamma oli ravannut korvat hörössä piennarta pitkin. Ontumatutkimuksessa Caune kävi tarkasti läpi tamman lihaksiston, jänteet ja kaviot. Caune painoi tamman lautasilta ja Worena painoi korvat niskaan kiinni, ja heilutti häntää levottomasti. Vasen takajalka oli sisäkierrossa ja hankositeen syntyneen rasituksesta että lihaskireydestä. Hevoshierojalla ja kengittäjällä olisi nyt suuri vaikutus tamman paranemiseen. Caune tahtoi nähdä tamman liikkeessä, joten suuntasimme ulos pienelle juoksutuskehään ja esitin tamman kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Vasemmalle tamma oli kankea ja varovaisempi, että tämä todisti vamman olemassaolon. Juoksutuksen jälkeen Caune teki siinä taivutuskokeet tammalle. Yleisesti vetreä, mutta vasemman kinner- ja vuohinen oli jäykkä, jopa spastisuutta eli kireyttä oli huomattavissa. Ieva lähti sisälle hakemaan tavaroita ja Worena seisoi kiltisti paikoillaan. Sydän hakkasi rintakehään, sillä mitä tahansa pystyi paljastumaan tamman jalkojen sisältä.
Eläinlääkäri palasi ruiskun kanssa ja puudutti tamman vuohisnivelen ja kintereen alaosan. Worena ei sanonut piikistä mitään, mutta oli vielä rauhoittavan aineen alla. Annoimme aineen vaikuttaa ja eläinlääkäri kertoi ettei tamma ollut pahimmasta päästä. Aineen vaikutuksen jälkeen juoksutin uudestaan ja Worena oli puhtaampi. Syy hankosidevammaan oli tamman nivelissä, jotka olivat syystä tai toisesta alkanut oireilemaan. Löytyikö tästä syy tamman pitkäaikaiseen paikoillaan olemiseen.
Ieva Caune antoi tiivistetyn raportin Latviaksi, jonka veisin Iivarille suomennettavaksi. Linnalla suunnittelemme kuntouttavan liikuntasuunnitelman, mutta ensimmäinen kuukausi olisi pelkkää kävelyä kontrollikäyntiin saakka. Sitten saadaan vähitellen ottaa ravia ja kesän lopussa voidaan harkita laukkaamista. Ieva kävi tamman korvia läpi ja totesi tamman täysin kuuroksi. Kerroin, että tamma oli sopeutunut tamma laumaan hyvin eikä ollut toistaiseksi kohdannut syrjintää tai muuta vastaavaa.
​
05/2020 Ostotarkastus Latviassa, kirjoittanut omistaja
En ollut mukana ostotarkastuksessa, kun lento Latviaan meni päällekkäin ostotarkastuksen kanssa. Kuskimme kertoi, että tamma oli kävellyt korvat hörössä rakennukseen ja käyttäytynyt koko tutkimuksen aikana rauhallisesti. Eläinlääkärinä toimi Ieva Caune, kuka on ollut tulevassa kotitallissa luottoeläinlääkäri jo kauan.
Tähän mennessä tammalla oli terveet paperit alla. Ei ollut äskytapauksia, jännevammoja tai nivelvaivoja. Ostotarkastus oli kuitenkin hyvä tehdä, sillä viimeisin ostotarkastus on tehty kaksi vuotta sitten. Kliininen tutkimus osoittautui hyväksi. Keuhkojen kuuntelussa ei kuulunut ylimääräistä rohinaa ja hengitystiheys arvot olivat normaalit. Samoin syke oli normaali. Suun ja silmien limakalvot olivat ehjät. Ei näkyvää tulehdusta, mutta raspausta hampaat kaipaisivat. Korvista huomattiin, että tamman kuulo oli heikentynyt huomattavasti. Caune ottaisi tamman lisätutkimuksiin ostotarkastuksen jälkeen. Iho oli hyvässä kunnossa ja karvapeite kiiltävä. Kokonaispalpaatiossa ei ilmennyt paakkuja tai muuta poikkeavaa. Jalat eivät keränneet nestettä ja olivat sopivan lämpimät, mutta tamman kuulo mietitytti eläinlääkäriä.
Kliinisen tutkimuksen jälkeen oli vuorossa röntgentutkimukset, jossa kuvattiin hevosen jalat huolellisesti. Eläinlääkäri totesi ettei tammaa tarvinnut rauhoittaa, sillä tamma oli koko tutkimuksen ajan hyvin rauhallinen. Röntgenkuvissa ei ilmennyt mitään suurta, mutta takajalkojen hankositeessä oli havaittavissa pientä vammaa. Ohjeeksi saimme kylmäyksen ja kipulääkettä viiden päivän ajaksi. Kahden kuukauden päästä olisi kontrolli, että siihen asti vain käynti työskentelyä.
Worenalle myönnettiin vakuutuspaperit, passi ja päivitetty terveystodistus. Tamman kuulo ja vasemman takajalan hankoside meni jatko tutkimukseen, minkä takia Caune otti tamman karanteeniin pariksi päiväksi. Tämän takia saapuminen uudelle kotitallille viivästyy.

12/05/2020 Jäänmurtaja ja sadepäivän tanssija, kirjoittanut omistaja
“Ajoissa”, Iivari vastasi ja selkeästi skannasi katseeni kanssa minua päästä varpaisiin.
“Jos meinaat kyseenalaistaa pukeutumisen, kuten Vitaliya, niin ei. En ole miellyttämässä ketään. Tämä tulee omasta tahdosta”, vannoin näkeväni kylmän miehen kasvoilla yllättyneen katseeni. Hän sai yhtä suoraa puhetta takaisin. Ei jaarittelua, pelkkää asiaa.
“Se on hieno kuulla”, en tiedä pitikö kylmän ilmaisun olla kehu, mutta otin asian positiivisesti vastaan, etten vaivaisi itseäni oudoilla asioilla enempää.
“Kiitos. Aloitammeko?”, kysyin suupielet kevyessä hymyssä ja Iivari nyökkäsi terävästi.
“Kuten viime kerralla. Kävele uraa suoraan tai isolla ympyrällä. Älä päästä liian lähelle tai karkaamaan”, Iivari ojensi raipan, joka oli valmiiksi lämmitetty. Oliko hän hermona vai vaivaako miestä viimekertainen tapaaminen. En antanut ajatusten ottaa valtaan, vaan kuuntelin kevyen valssin tahtia. Se oli melankolinen ja sopi täydellisestä tähän päivään. Tunnelma oli entistä harmaampi, hiljaisempi ja lähes väritön.
Worena potki valkeaa hiekkaa ja keskittyi täysillä näkymättömiin apuihin. Tamman katse seurasi vuoron perää raippaa, sitten minua. Tasaisen harmaata tunnelmaa täytti hevonen, kisälli ja mestari. Worena kokosi itsensä kevyellä tuntumalla ja kalpea mies erehtyi kehumaan ääneen. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tein, että Worena kulki kootusti edessä. Tuntui siltä, että jäisin tamman etujalkojen alle. Harmonia oli syntynyt, kun pystyin kuljettamaan tammaa minne halusin ilman, että se tuntui pakottavalta tai epämiellyttävältä. Pysähdyimme Iivarin käskystä. Kattokruunut loivat kauniita heijastuksia pitkin maneesia, kun valo osui kristalleihin. Katselin lumoavasti niiden tanssia Worenan rungossa.
“Lähdetään suoralla uralla hakemaan avotaivutusta. Ei rasiteta tamman jalkoja enempää”, kuuntelin miehen sanoja tarkkaan ja pysäytin tamman.
“Onko avustusta siihen”, hymyilin ja Iivari murisi jotain epämääräistä. Ojensin hänelle ohjat ja raipan, että hän pystyi näyttämään ja selostamaan samalla.
Aluksi Iivari kulki uraa pitkin suoraan, että Worena seurasi rennosti perässä. Raipalla mies ohjasi tamman sisäjalkaa painumaan rungon alle, kun vasemmalla kädellä haki rennosti asettumaan sisälle. Worena muistutti banaania. Naurahdin ja Iivari käänsi tamman ympyrälle säilyttäen äskeisen asennon ja vola! Palattua uralle Worena käveli selkeästi neljää uran pitkin. Se oli kuin optinen illuusio.
“Wau”, henkäisin ja Iivari pysähtyi kohdalle.
“Sinun vuorosi”, hän virnisti ja seurasi perässä pidellen raippaa, jolla hän ohjasi liikettä suoraan. Yritin rentoutua ja suoristukset otettiin uudestaan ja uudestaan, kun Worena lähti lipumaan minua kohden. Olisiko peräti mennyt kuudes kierros, kun viimein pääsimme ympyrälle. Hiljaa hyvä tulee.
“Ota kapsonista rennompi ote, jos meinaa tulla iholle ja raipalla pidät tamman kehon uralla”, Iivari loittoni meistä ja sain raipan takaisin omaan otteeseen. Hän seurasi tanssin alkeita kuin haukka ollen heti valmiina hyökkäämään, jos olimme lähellä epäonnistua. Worena liikkui pää sylissä ja jalat neljällä uralla eteenpäin. Muoto ei ollut koottu, mutta muoto oli ilmeisesti tarpeeksi hyvä.
“Haluaisin kysyä yhtä asiaa”, aloitin keskustelun tyhjästä ja mies pysyi liikkumattomana. Hän viittoi kädellä jatkamaan. Piti keskittyä pitämään tamma ojennuksessa ja samalla tulkita miehen tunnetilaa.
“Öm, uskotko kummituksiin”, aloitin varovaisesti ja mies loi kysyvän ilmeen.
“Vähemmän ohjaa, enemmän jalkaa alle”, mies kommentoi sivuuttaen kysymyksen kokonaan.
“Meinaan...”, olin aloittamassa, mutta mies heilautti kättä terävästi vaikenemisen merkiksi. Ristiriitaisessa tunnetilassa lähdin pyytämään tammalta enemmän. Siistimpää suoristusta ja koottumpaa muotoa. Kaunis klassinen hymni vaihtui surulliseksi pianonsoitoksi ja Worena jatkoi tanssimista neljää uraa pitkin potkien hiekkaa takaisin uralla.
“Soitatko pianoa?”, kysyin. Kiinnitin miehen sormiin, jotka soittivat näkymätöntä pianoa musiikin tahdissa.
“Kyllä, kuinka niin?”, hän vastasi terävästi. Mutta eikö äsken soinut klassinen hymni, jonka tahtiin oli helpompi harjoitella. Worena alkoi tuntua levottomalta, koska musiikin vaihdoksen seurauksena tamman askel muuttui raskaaksi. Kuin tamman selkään olisi heitetty äkisti painava säkki. Huomasin etten enää keskittynyt suoritukseen, vaan annoin kaiken tapahtua lihasmuistista. Toistin tekemistä uudestaan ja uudestaan. Suoristus, asetus, ympyrälle, taivutus. Suoristus, asetus, ympyrä, taivutus. Se toistui ja toistui. Tahti kuin hitaassa valssissa. Askel, askel, taivutus. Askel, askel, taivutus.
Iivari tiiraili ympärilleen ihmetellen musiikin vaihdosta. Emme olleet enää keskittyneen etenemiseen musiikin tahtiin, vaan seurasimme toisten liikkeitä. Worena toimi silkkana välikätenä.
“Uskotko aaveisiin? Vitaliya nauroi, kun kerroin, että tapasin yhden kirjastossa”, sanoin suorasanaisesti, että hampaita alkoi vihloa. Katsoin syvälle miehen harmaita silmiä ja mies kääntyi selin suunnanvaihdoksen merkiksi. Tähän suuntaan ruunikko oli kevyempi, mutta askel laahasi yhä maata. Iivari murahti eikä edes yrittänyt muuttaa tamman askelta kevyemmäksi. Mies otti toisen ohjan omaan käteen. Enää ei verbaalinen käskyttäminen toiminut.
“En oikeastaan”, Iivari lopulta vastasi. Mies kuiskasi vastauksensa, kuin se olisi ollut virhe. Kuiskaus aiheutti vilunväreitä kehossa. Nyökkäsin ja jatkoin Worenan kanssa tehtävää. Pysyttelimme nyt kokonaan ympärillä, josssa haimme tammaa taipumaan sisälle että ulos. Worena pyöristi selkää ja nousi edestä, että letitetty harja laskostui tamman kaulalle kuin tanssisalin verhot. Askel oli yhä painava, vaikka ulkoisesti askel näytti nousevan kevyesti maasta. Tunsin olevani mustavalkoisessa elokuvassa, missä vaara vaanii nurkan takana.
“Minä uskon”, virnistin pienesti. Mies pitäisi minua varmasti seinähulluna ja saisin tätä tahtia kengän kuvan takalistoon. Iivari vaikutti henkilöltä, kenen kanssa ei jutella liikaa henkilökohtaisia asioita, joten tahdoin pitää matalaa profiilia. Vilkaisin katsomoa ja vannoin näkeväni kaksi menehtynyttä ystävääni yläkatsomossa, seuraamassa tanssia levollisin mielin. Hymyilin. En antanut heidän häiritä, sillä he katoaisivat heti, kun käännän katseeni muualle.
“Mm, vai niin”, Iivari tokaisi kylmästi ja antoi ohjan takaisin käteen. Hän jäi seuraamaan kauempaa menoamme. Annoin Worenan kävellä pitkänä vierellä venyttäen niskaa. Tämän päivän treeni alkoi olla ohitse, mutta tahdoin jatkaa keskustelua Iivarin kanssa.

​› Lue koko tarina

08/05/2020 Tanssi jatkuu mestarin opeissa, kirjoittanut omistaja
Aloitimme harjoitukset ihan nollasta. Seisoin Worenan edessä ja tamma katsoi minua kuin idioottia. Tamma höristi korvia ja isoilla lempeillä silmillä katsoi minua. En voinut antaa hymyn nousta korviin, mutta Iivarin ääni pilasi kauniin hetken.
“On tärkeää, ettet vedä ohjista liikkeelle lähtiessä vaan kehonkielellä pyydät tammaa seuraamaan kehoasi”, Iivari totesi. Worena oli todella huono lähtemään liikkeelle eikä ääni avuista ollut apua tammalle. Sitä varten oli varmaan piiska ja onneksi nyt ei ollut vauhdilla väliä, sillä tämä vauhti ei päätä huimannut.
“Ensi kerralla unohda tuollaiset hökkyläsuitset. Kapsonista on enemmän hyötyä”, nyökkäsin terävästi ja Iivari jatkoi ratsun liikkeiden seuraamista. Samalla pystyin tuntemaan miehen terävän tuijotuksen niskassa. Tunne oli hivenen ahdistava.
Siirtymiset alkoivat edetä hitaasti. Worena lähti omasta halusta hitaasti eteenpäin, mutta minun ei tarvinnut kertaakaan turvautua ohjaan tai raippaan.
“Bravo! Unohdetaan pysähdykset ja yritä saada ratsu isolle ympyrälle”, Iivari jatkoi.
“Helpommin sanottu kuin tehtyä”, kävelin Worenan edessä. Tamma tuntui hyväksyvän treenin eikä korvat käyneet kertaakaan niskassa. Olin iloinen, että ruunikko omasi suuren annoksen motivaatiota. Oma motivaatio tuntui olevan toistaiseksi hukassa. Niin paljon uutta ja outoa lyhyeen aikaan.
“Älä anna Worenan lipua kiinni sinuun tai karata ulos. Sitä varten on johtava ohja”, tuntui, että tamma nojautui raskaasti ohjaa vasten.
“Raippa toimii käden jatkeena, jos tulee liian lähelle tai ei pysy linjassa”, piti saada Worena kulkemaan enemmän napaa kohden. Se ei ollut helppoa, kun tamman turpa oli kokoajan sylissä. Pidätin hengitystä ja Worena jännittyi niskasta. Pidätin hengitystä, kun mikään ei onnistunut. Worena jännittyi ja äskettäinen harmonian alku oli kateissa. Vedin syvään henkeä ja vilkaisin Iivariin, joka ravisteli päätään. Mies käveli luokse ja oli aivan kylki kyljessä kanssani. Mies nappasi ulkopuoleisen ohjaksen käteensä.
“Ja alusta”, hän sanoi ja silmät pyöreinä aloin liikkua taaksepäin. Kuvittelin kävelevän isoa ympyrää. Iivari piti Worenaa kasassa, kun itse yritin saada tamman seuraamaan napaa ilman, että pää oli sylissä.
“Bravo! Bravo!”, Iivari asetti ohjan käteeni ja loittoni kauemmaksi seuraamaan menoa. Jännittävä hetki kesti kahden kierroksen ajan ja sinä aikana olin unohtanut kuinka hengitetään.
Tamma oli hyväksynyt kuinka kulkea eteenpäin ilman, että tukeutuu minuun tai tuntee olonsa patistetuksi oli seuraavan liikkeen vuoro.
“Sitten haetaan jaloille oikeaa paikkaa”, Iivari käveli Worenan sisäpuolella. Worena ojensi kaulaa ja pärskähti tyytyväisesti. Oliko tuo oikean rennon muodon hakemista vai oliko tamma kyllästynyt ohjaksilla kutitteluun.
“Ja miten ihmeessä se onnistuu”, kysyin silmät pyöreinä. Aluksi tuli mieleen pohkeella ja ohjalla ratsastaminen, mutta se oli ankarasti kielletty. Kalpea mies katsoi sen näköisenä, että minun pitäisi lukea enemmän kirjoja ja perehtyä asiaa ennen hänen tunneille ilmestymistä.
“Mitä?”, naurahdin hermostuneesti. En ollut koskaan uponnut näin syvälle ratsastuksen maailmaan. Olin sitä kansaa, joka paiskattiin satulaan ja kerrottiin miten vauhtia lisätään tai vähennetään. Sitten asiat meni vaikeimmiksi. Sama nostalginen tunne valtasi kehoni ja vilunväreet tunkeutuivat kaikkialle katseemme kohtasi Iivarin kanssa. Oloa ei helpottanut, kun mies tunkeutui uudelleen kuplaani ja otti raipan pehmeästi kädestäni. Hävytön. Kävelimme vieri vieren ja Iivari piteli raippaa lähellä Worenan kylkeä. Pystyin silmällä havaitsemaan tamman jännittävän vatsalihaksia ja kuin taikaiskusta astui sisäjalalla enemmän rungon alle.
“Näin”, Iivari sanoi tyynen rauhallisesti ja ojensi raipan takaisin. En tiedä pidinkö vai vihasinko hänen mystistä olemusta, mutta joku hänessä huusi. Ihan kuin hän tietäisi näkijän lahjoista tai sitten vahva intuitio kertoi etteivät kaikki olleet sitä miltä näyttää. Mies seurasi nyt taaempaa menoa ja kehotti loppuun vaihtamaan suunnan.
“Worena on kankea tähän suuntaan, huomasin sen eilen. Voit johtavalla ohjalla pyytää parempaan paikkaan, jos meinaa karata linjalta. Käytä raippaa vain, jos sisäjalka ei asetu rungon alle”, ihanaa puhetta. Aloin jo kyllästyä hiljaisuuteen. Tehtävä ei ollut helpoimmasta päästä ja hiki virtasi pitkin selkää. Sai kunnolla keskittyä ja laittaa omat vatsalihakset töihin, että pysyisin pystyssä. Jalkoja alkoi väsyttää. Halusin istumaan nyt heti.

› Lue koko tarina

07/05/2020 Tanssia valssin tahtiin, kirjoittanut omistaja
​Maneesi oli kuin taideteos. Kaikki elementit olivat täydellisesti paikoillaan. Koristeelliset pilarit toivat ryhtiä ja kattokruunut loivat lämpimän tunnelman maneesiin. Pystyin kuvittelemaan yläkatsomon täyteen upeasti pukeutuneita miehiä ja naisia koristeelliset naamiaisnaamiot päässä. Haukoin henkeä. Enää puuttuisi naisten satula, suuri sulkahattu ja kellohame, niin tuntisin oloni 1600-luvun kaunottareksi. Ajatus sai energian kasvamaan sisällä.
“Noniin liikkeelle”, hymyilin ja kuljin Worenan perässä. Menimme ensin ihan uraa pitkin ja ohittaessa pienen sivuoven otin maasta piiskan mukaan. Just in case.
Worena lähti hakemaan oikeaa muotoa ilman erillistä pyyntöä. Käynti oli aktiivista ja lennokasta. Askel venyi venymistään ja ryhti pysyi jotenkin kasassa. Tamma tahtoi antaa kaikkensa heti alkukättelyssä eikä ohjasajossa omat virheet selästä käsin päässyt häiritsemään Worenaa. Heiluin vielä kuin perunasäkki satulassa, että maasta käsin treenit voisivat olla aluksi mieluisia kummallekin. Tamma pärskähti tyytyväisesti. Ehkä tuo oli myöntävä vastaus.
“Hieno. Vaihdetaan suunta”, Vasemmassa suunnassa tamma oli kankeampi, mutta oli selvää, että tamma oli toispuoleinen pitkän treenitauon kauden jälkeen.
En tahtonut tänään yrittää mitään erikoista. Perus pysähdys-käynti, käynti-ravi ja ravi-pysähdys, että tamma reagoi ohjaan ja menee sinne minne pyydän. Olin vajonnut ajatus maailmaan ja kohautin olkapäitä jollekin typerälle, ja Worena reagoi tähän ottamalla laukka askeleita. Tamma asteli kuin ballerina eteenpäin muutaman askeleen verran. Kaunista katseltavaa. Olisinpa tarpeeksi rohkea laukkaamaan selästä käsin. No, ehkä syksymmällä.
“Noni, soo, Worena, huhuu “kuulo” päälle. Sulla on hankkari jalassa, et saisi laukata noin vain”, unohdin ettei tamma kuule sanaakaan.
“E-en pysy perässä”, änkytin ja jouduin pidättämään uudestaan, kun askel muuttui voimakkaaksi. Pysäytin tamman.
“Huhu, älä laita mua juoksemaan”, läähätin ja annoin katseeni valua suureen kelloon. Puoli kymmenen. Enää olisi puoli tuntia aikaa, joten voisin antaa Worenan laukata vapaana maneesissa loppuajan. Ilmeisesti oli kerännyt virtaa, vaikka ei ollut yhtään tamman tapaista. Aloin ottamaan päitsiä pois, mutta kova pamaus pysäytti aikeeni.
“Hmm, kuka siellä?”, katse vaelsi yläkatsomosta maneesiin nurkkiin. Sydän alkoi jyskyttää kiivaammin.
​
› Lue koko tarina

04/2020 Koeratsastus Saksassa, kirjoittanut omistaja
Olimme tehneet fysioterapeutin kanssa paljon taustatyötä ennen koeratsastukseen lähdettyä. Tamma tuli hienolta kasvattajalta ja oli kilpaillut kiitettävästi entisellä omistajalla, joka oli ostanut kasvatin varsana. Oldfinion Worena, oli tumman värisen tamman nimi ja ikää oli ostopäivänä 13 vuotta. Tamma täytti kaikki kriteerit, jotka olimme laatineet hevosen myyjälle. Enää piti päästä itse selkään.
“No miltä se tuntui?”, Emma kysyi maneesin laidalta. Hymyilin ja nakkasin ohjat tamman kaulalle. Worena asteli isoin askelin Emman luokse ja pysähtyi naisen eteen. Tamman turpa oli kuolan peittämä, minkä takia fysioterapeutin valkea työtakki sai vähän kärsiä. “Mistä hyvästä”, Emma nauroi ja silitti tamman turpaa. “Ihan hyvä. Vaikea istua isoliikkeisen tamman selässä”, pudistin päätä. “Kyllä se siitä. Et ole moneen vuoteen istunut hevosen selässä”, Emma vastasi ja silmäili tammaa. “Kyllä ratsastusterapiasta on ollut apua”, Vastasin ja silitin terveellä kädellä tamman silkkistä karvaa. Irtokarvaa tippui vuolaasti maahan, sillä pahin talvikarvan vaihtokausi oli menossa.
“Eiköhän tämä ole sitten taputeltu tältä erää”, Emma sanoi kädet puuskassa ja silmäili Worenaa viimeisen kerran. Nyökkäsin vastaukseksi ja Emme kertoi menevänsä myyjän toimistoon hoitamaan paperiasioita. Saisin ratsastaa sen aikaa kaikessa rauhassa. Sydän hakkasi rintakehää vasten, mutta silkasta onnesta. Viiden vuoden tauon jälkeen olin hommaamassa omaa hevosta. Tietenkin terapiahevosella, Topilla, on aina paikka sydämessäni. Nojauduin hieman eteenpäin ja kannustin äänellä tammaa eteenpäin. Worena kääntyi hitaan rauhallisesti menosuuntaan ja lähdin hakemaan uudestaan istuntaa.

---

Virtuaalitalli ︱ ​Virtuaalihevonen
Kuvat © VRL-13369

Muuta
Varustekaupat © Varustekartano, Equestrian PRO, Oddpixel, Rosings Park, Sokka Luxuries, MWS Buotique
Rehukauppa © Stjärnesands Hästeri